Asunnon metsästystä

Maassa maan tavalla -sanonta pätee myös asuntohommiin. Suomessa olessamme katselimme erilaisia asuntoja netistä, mutta oikeasti tämä homma alkoi hahmottua vasta täällä. Suurkaupunki on suurkaupunki ja asunnon sijainnilla on suuri merkitys arjen sujuuvudelle. Vaikka kämppä olisi kuinka ihana, niin jos se sijaitsee jossain pussin perällä, niin Misterin päivittäinen työmatkaan kuluva aika nousee mahdottomaksi. Toinen asia on tietenkin sijainti kouluun nähden. Pitää katsoa koulubussikartasta, että asunto olisi koulubussin noutoalueella, tai että kouluun voisi mennä kävellen. Kävellen kouluun tarkoittaa sitä että asunnon pitäisi sijaita alle kilometrin päässä koulusta, eikä matkalla saisi olla isoja teitä. Tuntuu suomalaisesta ihan älyttömältä, mutta täällä liikenne on sellaista, että pidempien matkojen kävely ei yksinkertaisesti usein ole järkevää. Vain harvoin on edes jonkinlainen jalkakäytävä ja tuonne tielle mopojen sekaan ei kyllä uskalla lähteä tallustelemaan.

Täällä katselimme asuntoja netistä täkäläisen etuovi-palvelun sivuilta. Kun mukavanoloinen asunto löytyi laitoin välittäjälle tekstarin, jossa tiedustelin, pääsisikö kyseistä asuntoa katsomaan. Tekstariin päädyin siksi, että muutamalle soitettuani tajusin, ettei puhelimessa puhumisesta täällä tahdo tulla mitään. Paikallinen aksentti on livetilanteissakin vähintääkin haastava ja puhelimessa se on lähes mahdoton. Lisäksi puhelut usein pätkivät niin että suurin osa ajasta menee haloota huutaessa. Lähtettämistäni kyselyistä sain vastauksen ehkä noin 20 prosentilta. Kuulin täällä pidempään olleilta, että usein jo vuokratut asunnot saattavat roikkua puolikin vuotta näkyvillä.

Kun välittäjän kanssa saa sovittua ajan, milloin asuntoa mennään katsomaan, alkaa vaihe kaksi, eli osoitteen metsästäminen. Netissä ei koskaan ole asuntojen tarkkoja osoitteita, vaan pelkkä summittainen tieto alueesta, jolla asunto sijaitsee. Välittäjät eivät mielellään anna asuntojen osoitetietoja, vaan usein he haluavat sopia tapaamisen esim. johonkin kauppakeskukseen, josta sitten ajetaan peräkanaa talolle. Olen miettinyt, että tämä johtuu turvallisuudesta, tyhjistä asunnoista ei haluta huudella ympäriinsä, ettei tule ei-toivottuja vieraita. Toisaalta ontuvaksi tämän teorian tekee se että usein täällä näkee talojen seinissä For rent -kylttejä... 

Talolla on yleensä vartija tai omistaja päästämässä sisälle. Yleensä talolla on myös remonttiporukka töissä, sillä täällä tehdään tavallisesti jonkinmoinen remppa aina kun asukas vaihtuu. Tämä remppa tarkoittaa tavallisesti seinien maalaamista ja edellisen asukkaan tekemien tuhojen korjaamista. Jos remonttiporukka ei parhaillaan ole hommissa, niin remonttia ainakin luvataan vuolaasti. 

Kun kävimme katselemassa asuntoja, niin aina toistui sama kaava. Ekan asunnon jälkeen välittäjä sanoo, että hänellä on tässä lähellä myös toinen asunto, haluaisimmeko nähdä sen. Yleensä seuraava oli budjettimme reilusti ylittävä ökylukaali, jonka jälkeen sitten mentiin katsomaan vielä paria, jotka sitten olivat aivan karmeita mörskiä. Ilmeisesti tämä tekniikka on koettu toimivaksi ja näin välittäjät saavat saavat noita isoja edustustaloja kaupaksi. Minuun tämä tyyli ei kuitenkaan tehnyt vaikutusta, vaan ärsytti aivan suunnattomasti. 

No asunto me kuitenkin löydettiin :) Tosin sopimusneuvottelut ovat vielä vähän kesken, mutta ehkä uskallan asunnosta jo vähän kertoa. Talo, jonka nyt toivomme saavamme on townhouse (rivitalo) pienessä neljän asunnon yhtiössä. Taloilla on yhteinen vartija ja uima-allas. Meidän asuntomme on kahdessa kerroksessa ja siinä on kolme makkaria, olkkari, keittiö ja yläkerran aulatila. Juuri passeli siis meille! Isompi poika on edelleen sitä mieltä, että aikoo nukkua samassa huoneessa pienemmän kanssa, joten alakerran makkari jää vierashuoneeksi. VinkVink ;) Nämä talot ovat valmistuneet vasta hiljattain, joten olemme asunnon ensimmäiset asukkaat.