Ensimmäiset kuulumiset

Olemme nyt asuneet kohta kolme viikkoa täällä Jakartassa. Aika on mennyt todella nopeasti erilaisia käytännön asioita hoitaessa ja arkirytmiin totutellessa. Aikaero Jakartaan on Suomeen verrattuna +4, eli elämme täällä Suomeen nähden tosi aikaisessa rytmissä:) Muutenkin täällä päivä alkaa hyvin aikaisin. Esimerkiksi suurin osa koululaisita menee kouluun jo 7.30. 

Asumme nyt aluksi -ennen kuin löydämme oman asunnon- Hotel Kristalissa.(http://www.hotelkristal.com/index.php) Tämä hotelli on oikea expatien sisäänheittopaikka. Täällä asuu todella paljon perheitä, jotka ovat samassa tilanteessa kuin me, eli juuri saapuneet maahan ja etsivät omaa asuntoa. Käytävillä siis kuulee enemmän englantia kuin bahasaa.

Hotellihuoneistomme käsittää kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta ja oleskelutilan, jonka yhteydessä on myös keittonurkkaus. Kokoa tällä on hotellin esitteen mukaan n.120m2, mutta tuntuu, että tilaa kyllä on huomattavasti vähemmän, kuitenkin aivan riittävästi meille. Meillä on jopa ylimääräinen makkari, sillä pojat ovat nukkuneet nyt samassa huoneessa :D

Kristalin palvelut ovat varsin kattavat. Tästä kolmen talon kompeleksista löytyy: ravintola, kakkukauppa, minimarket, baari, kampaaja, lahjatavarakauppa, kauneushoitola, fysioterapiapiste, pesutupa, tenniskenttä ja ihana uima-allasalue. Tuota uima-allasaluetta olemme ehtineet hyödyntää perheen kanssa aivan liian vähän. Misteri tulee niin myöhään töistä, ettei pulikointi lasten kanssa enää arki-iltaisin onnistu ja viime viikonloppu oli niin hektinen, ettemme silloin altaalle ehtineet. Isompi poitsulainen siellä on käynyt joskus arkisinkin pulikoimassa, kun me pienemmän kanssa olemme katselleet reunalta. Tuntuu, että tuollaisen 8kuukauden ikäisen kanssa vielä tarvitsee kaksi aikuista -tai ainakin minä tarvitsen- jotta uinti olisi edes jotenkin nautittava kokemus. 

Hotellissa palvelut on myös osattu hinnoitella niin että omistajalle jää katetta taskuun. Alakerran buffetaamiainen mm. maksaa n.12€/hlö, joka on täkäläisen mittapuun mukaan uskomattoman kallista. Tosin Jakartan hintataso on muutenkin yllättänyt kalliudellaan, mutta siitä lisää myöhemmin. 

Vaikka tämä hotellielämä on sujunut ihan mukavasti ja ollut vähintäänkin siedettävää, niin kyllä sitä alkaa jo kaivata omaa rauhaa ja kodikkuutta. Näin jäyhänä pohjolan ihmisenä alkaa jo leukapielet olla kireällä henkilökunnan ystävällisiin hymyihin vastaamisesta ja ajatus siitä, että pääsisi kotiovesta ulkoilmaan ilman, että on sanonut kymmentä kertaa Good Morning alkaa tuntua aika houkuttelevalta. Viikonloppuna olisi tarkoitus kierrellä katselemassa asuntoja. Pitäkää peukkuja, että tärppää!